Tämän blogisivun tarkoitus on seurata venekuntamme uistelutreenejä ja -kilpailuja Savo-Karjala ja OPM cupeissa kohti kauden päätavoitetta, joka on viihtyä vesillä ja saavuttaa samalla paikka vetouistelun SM-kilpailuihin 2020 Lappajärvi.
Näin naisihmisenä tuumin aikani että meidän tiimin on saatava jotain asustetta joka loisi sitä yhteenkuuluvuutta. No eikun tuumasta toimeen.
Kävin ostamassa tuubihuivit ja vein huivit liikkeelle joka tekee painatuksia. Ja näin hienot niistä tuli.
Turhamaisuutta tai ei mutta on meillä päheet huivit ;)
Ryhmä rämä saapui Pajarinhoville, aikataulutus hieman petti aamuisen
vesisateen takia mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan ;)
"Onko kaikki matkassa" mietinnät menossa. Tärkein
näkyy olevan mukana murisemassa :D
Kaunis keli, ainakin viell tässä kuvassa.
Ja sitten se kamala vesisade yllätti, poijjaat ol hieman vettä valuvia.
Vahva mielipide oli "tää keli meni niin tunteisiin".
Kaunis ilta Pyhäjärvellä.
Illalla rämä ryhmään liittyi tiaisen eero. Matkasimme veneillä Kiteen Neulaniemeen jossa oli mahtavat paikat ruoan tekoon, saunan lämmössä sai päivällä tulleet vilunväreet pois ja aittaan sai pään laittaa tyynyyn ja kuunnella sateen ropinaa.
Lauantai aamu oli aika utuinen ja vettäkin tihkutti mikä ei enää yllättänyt yhtään.
" Kiva" kisapäivä tiedossa.
Siinä sitä sit lähdettiin matkaan koko lössi. Ainoa ero meihin tais olla muilla et muut tiesi mihin menevät, myö ei.
Ei paljoo hampaita naurattanut siin vaiheessa.
Vedettiin sit riskibisneksellä ja jäätiin lähtörannan tuntumaan.
Siinä ne ovat. Tämä saalis sijoitti meidät kuudenneksi. Syvä huokaus koko tiimiltä ja eikun odottamaan tulevia kisoja.
Altti ja Ari on kirjoittanut niin paljon kisoista ni en samoja asioita hirveästi kehtaa toistaa. Jotain tekstiä oli vaan kuviin laitettava.
Tässähän ne tärkeimmät pajarin kisoista. Katsotaan mitä tulevat treenit tuovat tullessaan :) :)
Herätys kisa aamuna tärähti klo 6.30 Kiteen pyhäjärven Neulaniemessä.Tavaroitten pakkauksen ja siivouksen jälkeen reilu vartin siirtymä lähtörantaan pajarinhoviin..sen verran jo pompputteli haukkaa että viimesetkin unenrippeet karisi sillä matkalla.
Sitten normi toimet eli ilmoittautuminen ja aamukahvit kitusiin ja siitä muitten kanssa turisemaan ja pikkuhiljaa veneelle laittelemaan varustusta ojennukseen.Tottakai oli porukkaa sitten kyselemässä että mistä,miten ja millä pitäs kisaan lähtiä kun oli näköjään tiedossa aika monella että oltiin jo perjantaina paikoilla...loivasti alkanu jo hymyilyttää kun ihan sama mitä höpöttelet muille niin eihän ne usko kuiteskaan vaikka tottakin puhelet....mutta käyvät utelemassa kuiteskin.
No sittenhän alkoi se nenän kaivuu ja pään raapiminen että mikä on päivän epistola kun ei perjantaina saatu mitään järkevää aikaseksi ja ei kyllä olis enää varaa möhliä tätä kisaa jos meinaa pysyy cupissa mukana.Tosin tuuli helpotti osaltaan päätöstä ettei isoille selille eikä niitten yli lähdetä ryötämään..
Sitten pari minuuttia ennen starttia ajateltiin tehdä loiva riski päätös ja jäädä heti lähtörantaan vaikka ei olla siinä koskaan aikasemmin vedetty.Samaisen päätöksen oli näköjään pari muutakin venekuntaa tehny.
Siitä ajeltiin ensin matalassa noin 3-5 metrin vesillä ja heti alussa paukahtikin jo ensimmäinen tärppi mutta irtos perkule.Hetki siitä oli taas hauki kiinni ja hauki kyytiin.Sen jälkeen olikin pitempi hiljainen hetki ja tehtiin päätös siirtyä 8-10 vesille mutta pysyttiin kuitenkin samalla alueella ja isompaa kapulaa vesiin ja vähän lyijyä eteen.
Ei keretty edes kaikkia romuja ottaa ylös kun reilu kolmosen hauki jysäytti takilaan heti kun penkka putosi reiluun 8 metriin.
Sikäli kun oli saatu kalusto vaihdettua ja suuntima pitkin penkaa otettu niin noin 10 kiloa haukea tuli hetkessä...ja taas alkoi ilmeet piristyä veneessä mutta pari tyhjää siivua penkassa hävitti kyllä ne virnistykset aika nopeasti.
Kelikin alkoi jo oikesti rueta kovenemaan ja pieni aivohiiri venekunnan kanssa ja kurvattiin muutama sata metriä syvän yli toiselle penkalle ja päästiinkin melkein tyynen vetämään.
Heti kun päästiin uudelle paikalle niin eikös siitä hauki paukahtanu ja eikun rensselit takaisin samalle pisteelle ja heti toinen hauki kyytiin mutta sen jälkeen sekin penkka hiljeni vaikka vaihdeltiin kalustoa ja syvyys aluetta vua ei ennee antanu lisää kalaa.
Romut ylös ja vähän reilumpi siirtymä toiselle selälle missä kanssa oli kohtuu tyyni keli.
heti kun oli saatu kalusto taas ojennukseen niin paukahti taas langalla mutta eikös taas irti ja sen jälkeen ei saatu enää sielläkään tapahtumia ja vielä yksi siirtymä takaisin penkalle josta saatiin useampikin hauki että josko sieltä vielä lähtis lisää vaan eipä lähteny.
Siinä vaiheessa alakulo valtasi mielet veneessä ja oltiin sitä mieltä että persiillen meni kun oltiin kuultu kuitenkin päivän mittaan 20-35 kilon hauki määristä ja oltiin vähän sitä mieltä ettei meillä ollu kuin reilu 15kg...
No eikun puntarille ja ensimmäinen ylläri oli että kalat painoi vähän yli 21kg ja siitä sitten jäätiin seurailemaan punnitusta ja ihmeteltiin että missäs ne isommat hauki säkit viipyy kun ei ollu kuin muutama menny vasta meidän edelle ja ei sit jaksettu ihmetellä loppuun asti punnitusta..seuraava yllätys odotti sitten kun saatiin tulokset tietoon ja voitiin huokaista helpotuksesta ku oltiin kaikesta huolimatta sijalla 6.
Kerrankin riski päätös kannatti ja saatiin nyt onnistuminen tällekkin järvelle ensimmäistä kertaa ja ollaan taas mukana vääntämässä cupissa.
Hyvillä mielillä voitiin pakkailla tavarat ja ajella kotia kohti ja matkalla saatiinkin nähdä kovan tuulen lopputuloksia kun metsää oli vähän siellä täällä pitkällään..ei ihme että oli vähän keikuttanu veneessäkin mutta se ei enää haitannu vaikka kelit on kyllä sotkenu kahta ensimmäistä kilpailua aika pahasti.Seuraava koitos onkin sitten heinäkuun loppu puolella parikkalassa akankivi-uistelussa.Siihen asti voikin uistella rennommin kotivesillä ja testailla uusia kujeita ja kalustoa.
vaimoke väsyttelee jo ihan täysiään näitä haukia.
käytiin pikainen keskustelu cabiinista..ei kuulema tarvita.
Torstaina saapui postissa sponsoriltamme Torsti-vaapuilta vielä viimehetken "karkkipaketti" pyhäjärven haukien ja ahventen makean nälkään.
Perjantaiaamuna klo. 8.00 maissa lähes koko miehistö oli taas lähdössä treenaamaan uistelupaikkoja Kiteen pyhäjärvellä (vain juniori Juho puuttui matkasta). Kokoontuminen ja eväspuolen täydennys tapahtui Savonlinnan Prisman pihassa.
Noin klo 12 maissa venekunta pääsi rannasta irti selvittämään Pyhäjärven mysteeriä eli sitä paikkaa tai keinoa millä tuolla järvellä voisi pärjätä kisoissa. Sää oli vielä tuossa vaiheessa todella kesäinen ja lämmin, sekä heikko tuulinen. Ensimmäinen kohteemme oli Tasapäälahden matala 4-7m vesialue, jota vedimme vaapuilla ilman painotusta. Ensimmäiseen puoleen tuntiin tuolta alueelta ei kuitenkaan kuulunut kalatapahtumia ja näytti siltä ettei ko. vesialue tai paikka toimi. Lahden loppupäästä kuitenkin irtosi ensimmäinen n. 2kg hauki kyytiin ja heti perään 5kpl paistikoon ahvenia. Toinen treeniajo Tasapäänlahdella suoritettiin 8-10m vesialuella ja nyt vaappuja hieman puntitettiin 50-80g painoilla. Tässä vaiheessa sää alkoi muuttua "hieman kosteaksi" ja tuo ajolinja jäi meiltä hieman vajaaksi. Kuitenkin pari mukavaa haukea tolta linjalta löytyi.
Tässä vaiheessa selvisi, että Tasapäänlahden hauet ovat levällään ja tuolta lahdelta ei top10 sijoitusta varsinkaan kisapäivälle luvatussa kovatuulisessa säässä oteta.
Seuraava treenilahti oli n. 10km siirtymän päässä eli Hyvönlahti, josta edellisvuotena oli todennäköisesti vetäisty voittosaalis. Lahdelle saavuttuamme huomasimme, että lahdella oli treenaamassa meidän lisäksi neljä muuta venekuntaa. Taas ensimmäiseksi ajoimme matalan ja tuolta syvyysalueelta lähti 3 haukea ja yks mitta ahven. Hakusessa vieläkin paikka ja väri ajattelimme? Syväajo ja yks tuplatärppi, mutta kummatkin irti heti, sekä takilasta yks pikku hauki.??? Vielä viimeinen treeni paikka eli takarajan matalalahti ja sen edusta, josta irtosi 3 haukea ja pari pientä ahventa. Nyt oli treenit sitten heitetty ja arviolta n. 15kg hajahaukea ja yks mitta ahven oll päivän saldo. Paljon jäi siis nyt mietittävää iltanuotiolle, kun edellisvuoden top5 jokaisella oll kuiteskin se 30 000 pojoa. Siirtymäajo lähtöpaikalle takarajalta kesti kuoppaisessa kelissä n. 35min ja tuossa vaiheessa selvisi se, että seuraavaksi päiväksi luvatussa n. 10m/s tuulessa emme tuonne takarajalle lähde.
Lähtöpaikalta otimme loput tavarat ja muonat autosta, sekä suuntasimme yhdessä Tiaisen Eeron kanssa majapaikalle Neulaniemeen.
Neulaniemessä oli aivan loistavat olosuhteet grillailla, tzillailla ja saunoa, sekä suunnitella seuraavan kisapäivän strategiaa, joka jäi kyllä tällä kertaa tekemättä. Unta naamaan ja aamulla kohti uusia pettymyksiä. Kisapäivän touhuista ja treenipäivän tunnelmista videoineen kirjoitteleepi itse kippari Ari.
Niin päästiin avaamaan savo-karjala cup pitkän odotuksen jälkeen sateisessa ja erittäin tuulisessa säässä mikä osaltaan varmaan verotti myös osallistuja määrää...noin 30 venettä oli lähdössä puruveden laineille.Olis kyllä luullu että varsinkin lohikalojen perään olis ollut enemmän lähtiöitä kun koko alkukesän oli kuulunut viestejä varsin hyvästäkin kalan tulosta taimenten ja järvilohien osalta.
Mutta kaikesta huolimatta oli kiva nähdä niin vanhoja naamoja kuin uusiakin ja vaihdella kuulumisia ennen lähtöä.
Startista hurauteltiin perjantain mestoille suunnitelman mukaisesti mitä viel siinä startti hetkillä pähkäiltiin mut saatiin jonkinlainen suunnitelma aikaseks.Alkuhan näytti hyvälle kun heti siinä alkumetreillä pari haukea jo paukahtikin vuaputtimiin mutta siitä siirto muutaman sadan metrin päähän syvemmän yli seuraavalle pisteelle missä oli pari päivää aikasemmin jonkin verran tapahtumia ja kalat oli hivenen karkeampia kuin rantapenkassa mutta nyt siinä ei saatu minkäälaista merkkiä kaloista.
Ja eikun suunta takaisin rantapenkkaan jossa pääsi vetämään pitkää linjaa ja kalapisteitäkin oli plotteriin ilmestyny aikasemmalta reissulta jonkin verran ja seuraavalta pisteeltä taas hauki paukahtikin.
Perjantain paras piste alkoikikin jo lähestyä ja jo kieli pitkällä vaimoketta varoiteltiin että rupeaa varautumaan siihen että kohta luultavasti alkaa haukee paukkumaan enemmänkin mutta vielä mitä ei sitten minkäälaista eloa siinäkään paikassa vaikka jonkin verran siinä aikaa vietettiin.Siinä vaiheessa alkoi jo ilmeet synkistymään veneessä kun kaksi hyvää paikkaa petti.Seuraava siirto takaisin jo kerran käydylle patille mut ei vieläkään eloa siellä.
Siitä veneen keula syvemmän yli seuraavalle penkalle jossa kanssa oli perjantaina jonkin verran tapahtumia.No siitä pisteeltä heti tuplatärppi ja kohtuu hauet kyytiin ja heti vieressä seuraava täppä mutta sieltä ei mitään ja vene ympäri takas edelliseen pisteeseen ja niin vaan taas tuplat samasta pisteestä ja jo alkoi ilmeet kirkastumaan kun pari haukea taas langoissa.
Mutta eikös kippari perhana siinä myräkässä ja hässäkässä menny
ryssimään haavituksen kun piti vähän kiirettä koska kala on huonosti kiinni ja putoaa hetkellä minä hyvänsä ja vieressä melkone rivi katiskoita mitä piti varoa..siinä samassa rytäkässä tuli taklattua varakipparikin takanurkkaan...ihmeen kevyesti lähti semmone 3numeroisella luvulla painava kun tämmösellä reIlu 60 kilosella ropalla tökkäs.
Näin jälkikäteen videolta katsottuna näytti tosi ammattimiesten touhulta ja ainut joka siinä touhus kylmän rauhallisesti niin tuo mamma kaikessa rauhassa oli kelaillu hauen jo veneen vierelle vaik ei ollu kaukana varmaan et olis osuman saadessaan kyl menny järveen melko varmasti mut onneks ei osunu ja se hauki saatiin kyytin.
No taas oltiin ehkä kisassa mukana mutta siihen tyhjeni se piste ja eikun miettimään että mitäs nyt kun ei oikein ollu tiedossa muita paikkoja ja pienellä riskillä jatkettiin saman saaren toiselle puolelle ja hetihän sieltä paukahti taas mittahauki mutta siihen loppui meidän osalta kalan tulo ja kisakin alkoi loppua niin romut ylös ja eikun paukuttelemaan vienossa aallokossa kohti puntaria.
Ohessa video oppikirja haavitsemisesta.
Heti jonossa selvisi ettei lähellekkään kärkeä päästä mutta sijoitus oli 13.Tulosten selvittyä se kipparin karkuuttama hauki osoittautu aika kalliiksi kun sillä olisi päässyt reilusti kymppi sakkiin mutta kuuluu lajiin että pitäs ne kalat saada kyytiin eikä pudotella järveen.Mutta kaikesta huolimatta päivä meni kivasti ja seuraavaksi suunta kiteen pyhäjärvelle 17.6 reenailemaan ja 18.6 taas kisaillaan.
Lauantaina 11.6.2016 klo 8.00 maissa olimme taas kirkkorannassa veneenlaskussa ja kohteena oli lohikala raksivälinein. Sammaleenselän Paassaaren syvänmontun päältä aloimme laskemaan rakseja ja suuntana oli myötätuuleen laskien Tölkäänniemenpää. Viimeistä vapaa kiinnittäessä takilaan sen vielä ollessa takaputkessa ns. pintalirputuksessa 20m etäisyydellä potkurivirrassa alkoi räikkä laulaa. Pieni räikän rääkäisy ja kala irti. Hommahan näytti hyvälle ja oletettavaa oli, että lohta tulee veneeseen päivän aikana. Tästä eteenpäin n. 4 tuntiin ei ollut hipaisuakaan ja kaikukin piirsi pääsääntöisesti ihan tyhjää. Mitään isompia syöttikala parveja emme löytäneet koko Sammaleenselän alueelta. Kipparin kanssa päätimme yhdessä tarkistaa vielä ns. Harvanselän alueen löytyisikö sieltä syöttikalaa ja samalla myös lohikalaa. Heti Eevasaaren ja Paassaaren puolesta välistä takila, joka oli vedossa 0,5m syvyydessä alkoi nykiä ja hetken päästä veneen vierellä sai vapautensa n. 40cm rasvaevätön taimen. Tuuli puhalsi todella voimakkaasti jo tällä selällä 9m/s ja emme löytäneet mitään suojaista ajolinjaa, joten päätimme hörpätä ns. lopetuskahvit ja sit rensselit ylös. Aabrahaminsaaren edessä näkyi kuitenkin ensimmäiset päivän täkykalaparvet ja siitä eteenpäin n. 200m alkoi takilavapa taas nyökytellä. Tällä kertaa kala jaksoikin laukaista takilan ja heti se tempaisi n. 30m spurtin taaksepäin...täyskäännös ja hyökkäys kohti toisen laidan plaanareita...käännös ja spurtti taas taaksepäin n. 20-30m. Noiden tempauksien jälkeen oli selvää, että kyseessä oli varmasti mittakala. Tämän jälkeen kala päättikin tehdä taas täyskäännöksen ja hirveellä vauhdilla kohti venettä. Tässä kohtaa tiesin, että edessä olisi vaikeuksia, koska kala ei todellakaan ollut vielä valmis poimittavaksi. Kala ui syvällä veneen vierellä ja kuin kiusalla se kävi vielä näyttäytymässä melkein haavimisetäisyydellä meille. Kyseessä oli n.3,5 kg taimen tai järvilohi, joka vilautti meille komeaa leveää kylkeänsä ja poistui yhdellä päänravistuksella Harvanselän syvyyksiin. Pienen hiljaisen hetken päätteeksi päätimme, että kysessä oli kuitenkin rasvaevällinen lohikala, joka päätti itse vapauttaa itsensä hellävaraisesti... näin tällä kertaa. Tämän päivän treeni paljasti sen, että kilpailun voitto viedään lohikalalla, mutta muut sijat sitten on jaettavissa haukisäkeillä, johon mekin panostamme sunnuntaina itse kisassa. Itse kilpailun touhuista kirjoitteleepi rapsaa kippari puolisoineen vähän myöhemmin.
Morjesta blogin lukijat. Treenasimme Kerimäki uisteluun kaksi päivää ja aloitimme treenit perjantaina 10.6.2016 klo 8.00 maissa. Tarkoituksena oli kokeilla oletettua edellisen vuoden voittajan paikkaa ja samalla etsiä toimivia värejä, sekä etsiä mahdollisimman monta hyvää haukipistettä. Aloitimme uistelun pääkannan edestä 7-8m vedeltä ja heti kun olimme saaneet setin vetoon ulommainen läks' ja pinkkivalkeahiletetty Torsti-vaappu oli otin kohteena. Ekasta tärpistä lähti siis n. 4kg hauki, jonka kuvasimme ja tämän jälkeen hauki pääsi jatkamaan uintiansa puruvedessä. Treeneissä emme vähennä haukikantaa, jotta kisassa myös samat pisteet toimisivat. Tästä eteen päin 3 tunnin aikana pitkänlinjan vedolla käytimme veneen vierellä n.35kg haukea ja näytti siis vähän liian hyvälle kisaa ajatellen. Löysimme kolme hyvää ottipistettä, joista lähti useampi hauki vähälle aikaa. Kaloista puolet tuli 5-7m vedeltä ilman painoja ja toinen puoli 8-12m vedeltä takilasta tai 80g painojen takaa. Kaloista puolet tuli karikolla ja loput Torsti-vaapuilla. Treeni päivästä jäi erittäin hyvä maku ja päätimme yhdessä kipparin kanssa, että toisena treenipäivänä keskitymme tarkistamaan onko lohikalalla mahdollisuus pärjätä kisassa.
Varakippari oli venepakolaisena affenanmaalla 30.5-2.6.2016 välisen ajan. Sain tuona aikana kuulua Eero Tiaisen ja Juha Riipisen venekuntaan ja tavoitteena oli nousulohi ahvenanmereltä. Meikäläisen ekana maanantainvetoilta saimme ns. uistelijan joulun, kun tavoitimme siimojen päähän 4 mukavan kokoista lohikalaa. Näistä suurin oli 105cm ja 12,15kg kojamo ( meikäläisen uusi rekordi ) ja pienin lohi painoi n. 7kg, muiden kahden kalan ollessa 9-10kg. Tiistai iltana saimme kaksi kalaa siimojemme päähän, niiden kuitenkin vetässä pidemmän korren. Keskiviikkona läksimme ns. maratonvedolle ja tavoitteena oli yön yli uistelu torstai aamuun. Heti puolenpäivän aikaan karkuutimme yhden pienen lohen ja noin klo 16 maissa tavoitimme yli 100m penkasta n. 7kg kalan kyytiin. Ilta jatkui hiljaisissa merkeissä lohien pitäessä tiukasti suunsa supussa. Yö meni "mukavasti" hassisen konetta kuunnellessa ja miehistön ollessa "parhaimmassa" tikissä to aamulla klo 6.30 rulla alkoi taas soida. Nyt kala näytti ekalla pitkällä soitolla ison kalan merkkejä ja siivosimme edestä pois takilavavat ja parit plaanarikepit, jotka näyttivät olevan ns. vaaralinjalla. Vielä uloimmaisten plaanien uitto kauas poisedestä ja sitt alkoi Eero kepittelemään lohta kyytiin. Kala otti siimaa ulos aina tasaisin pitkin vedoin useammankin kerran, kunnes taipui haavittavaksi n. 25 min kuluttua. Saumattomalla yhteistyöllä, Juhan haavitessa lohi kiikutettiin laitojen sisäpuolelle ihailtavaksi ja komeahan se oll kun mikä. 107cm ja 15010g JES ja taas meikäläisen lohirekordi uusiin puihin. Olipahan mahtavat kolme vetopäivää ahvenanmerellä Kiitos Eero ja Juha! Alla muutama tunnelmakuva reissusta.
